Blogi‎ > ‎

Mitä kylvämme, sitä niitämme

lähettänyt Jatta Jäänummi 23.2.2015 klo 23.58   [ 24.2.2015 klo 0.04 päivitetty ]
Ihmisellä on luonnostaan tarve saada tietoa eri asioista ja tiedonjano on valtaisa. Suomessa meillä on etuoikeus ilmaiseen peruskoulutukseen ja saamme laajan tietomäärän sen aikana. Joskus jopa tuntuu siltä, että onko kaikki opetettava tieto välttämättä tarpeellista tai sen ulkoa opetteleminen. Yleissivistys on tietenkin ihan ok, mutta meidän täytyy myös opiskella sellaista, jolle ei välttämättä ole mitään käyttöä kaikkien ihmisten elämässä.

Kun valitsemme tulevaa ammattia, niin erikoistumme ja toivottavasti pääsemme lukemaan juuri sitä alaa, joka on toiveittemme mukaista. Taas luemme ja opiskelemme, mutta pystymmekö sisäistämään lukemaamme tai soveltamaan sitä käytäntöön?

Entäs tämä nettiympäristö, jossa tiedon määrällä ei ole loppua, ja jopa tunnemme tietoähkyä sitä käyttäessämme. Ja minkälaiset suodattimet me itse kukin omistamme, jotta pystymme erottamaan faktan fiktiosta? On ensiarvoisen tärkeää, että jokainen löytää oman sisäisen totuutensa, jonka jälkeen itseä kuuntelemalla yksilö pystyy erottamaan jyvät akanoista.

Harrastuksetkin saattavat olla sellaisia, että niiden eteen sinun tulee nähdä tiedollista vaivaa ennen kuin pystyt harrastamaan täysipainoisesti omaa kiinnostuksen kohdettasi. Kun tunnet jonkun alueen omaksi kutsumukseksesi ja olet siitä todella kiinnostunut, niin haluat opiskella aihetta lisää ja lisää. Missä vaiheessa koet olevasi riittävän pätevä jakamaan tietoasi eteenpäin? ”Se on niin kuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä; mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia…” Mark 4:31-32. Haluatko omia kaiken tiedon itsellesi vai oletko valmis jakamaan sitä myös toisille? Mitä hyödyttää se, jos keräät tietoa valtavat määrät ja aikanaan siirryt täältä ikuisuuteen tietomäärä mukanasi. Mitäpä arvelet, saatko siitä palkkion? Minä luulen, että sinua tulee kaduttamaan oma itsekkyytesi siinä vaiheessa.

Kun huomaat, että sinulla on jotain annettavaa kanssamatkustajillesi, niin avaa rohkeasti suusi ja kerro, mitä tiedät asiasta. Tällä tavalla me palvelemme toisiamme ja keräämme positiivista karmaa itsellemme. Mitä kylvämme tässä maailmassa, sitä saamme niittää tulevaisuudessa. Kun kylvämisen aika tulee, niin älä piilota kynttilääsi vakan alle, vaan laita se esille kaikkien nähtäväksi.

Helmikuun 26. päivänä tähtitaivaalla on Auringon ja Neptunuksen tarkka yhtymä Kalojen merkissä. Tulee auttamattomasti mieleeni Jeesuksen puheet vertauskuvin (Neptunusta) opetuslapsilleen. ”Kylväjän siemenistä osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti.” Mark. 4:8. Kylväjällä tarkoitetaan tiedonjakajaa, joka antaa omastaan myös muille. Meidän ei tarvitse tietää, kuinka suuri osa sanomastamme menee perille – riittää, että jaamme sydämemme viisautta sitä tarvitseville.

Neptunus omassa merkissä Kaloissa edustaa pyyteetöntä rakkautta aidoimmillaan ja sehän ei ole mitenkään käsin kosketeltavaa, vaan siihen on vain uskottava ja luotettava. Sydämen haaveet ja unelmat toteutuvat, kun ensin itse uskot ansaitsevasi toivomasi asiat, niin maailmankaikkeus vastaa kyllä toiveisiisi.

Sydämellä ja lämmöllä,
Jatta
Comments