Blogi‎ > ‎

Puiden energioista

lähettänyt Jatta Jäänummi 18.11.2014 klo 6.46   [ 18.11.2014 klo 6.52 päivitetty ]
Olen jo monen vuoden ajan käynyt metsässä puita halaamassa, kun huomaan energioitteni vähentyneen – kiireen, stressin tai jonkun muun askarruttavan asian noustessa pintaan. Suomessa on paljon erilaisia puita, joilla kaikilla on mielestäni erilaiset energiat ja erilaiset tehtävät. Kerron nyt omasta symboliikastani, jonka olen mieltänyt itselleni puita halatessani.

Ajatellaanpa vaikka haapapuuta, joka syttyy helposti ja palaa puhtaasti. Mökillä ollessani poltan muuripadan alla haapaa, koska se polttaa hetkessä piippuun kertyneen karstan pois ja veto on todella hyvä sen jälkeen. Kun halaan haapaa, ajattelen samalla, että haapa ”hävittää” kaiken kuonan elimistöstäni ja sillä tavalla elimistöni toimii paremmin eli aineenvaihduntani paranee huomattavasti.

Entäs sitten koivu, joka rungoltaan on kuin kaunis morsian. Ei ole ihme, että vanhoissa suomalaisissa elokuvissa useimmiten rakkauskohtaukset kuvattiin koivun katveessa kevät- tai kesäaikaan, kun koivun hiirenkorvat/lehdet ovat tuoreen vihreitä ja suunnattoman kauniita. Minäkin olen mennyt kihloihin mieheni kanssa yli 38 vuotta sitten kolmen koivun ympäröimänä lammen rannalla kesäkuun alussa, kun luonto oli kauneimmillaan. Koivussa on vatsan hyvinvointia edistäviä aineosasia, kuten koivun tuhka ja mahla. Koivua halatessani ajattelen, että pyyteetön rakkaus täyttää minut kokonaan ja sillä tavoin voin toimia kaikkien lähimmäisteni parhaaksi.

Kuusi oli lapsuuden kotimme ympäristön valtapuulaji. Ukkini oli rakentanut kodin suojaiseen korpikuusikkoon, joka antoi turvallisuuden ja läheisyyden tunteen siellä asuville. Ukin mukaan sinne eivät myrskytuulet yllä, niin kuin hänen omaan lapsuuden kotiinsa, joka sijaitsi laajan Oulujärven rannalla. Ukki olikin Aurinko-merkiltään Härkä, joka rakastaa turvallisuutta ja pysyvyyttä yli kaiken. Lapsuuden kotini metsikössä suuren kuusen juurakon alla oli karhun pesä. Siellä karhu oli voinut talvehtia turvallisesti monta vuotta, koska infrastruktuuri ei ollut saavuttanut vielä noita seutuja. Miten ihanaa on mennä tuuheaoksaisen kuusen suojaan, kun metsäretkellä sade yllättää. Hyvin pian huomaan, että lehvästö suojaa minut sateelta lähes täysin. Kun halaan kuusipuuta, koen samalla turvallisuuden tunteen omassa elämässäni. Voin jutella jo edesmenneille, mm. ukilleni ja isälleni, jolle metsä oli kuin toinen koti, siellä hän viihtyi ja sieltä hän sai myös osan toimeentulostaan.

Mäntypuu – tuo suuri ja jylhä metsän kuningas – laajoine pintajuurineen ja korkealle aurinkoon korottuvine oksineen antaa puuta halatessani sellaiset energeettiset voimat, joista saan akkuni täyteen alta aika yksikön. Vertaan mäntyä siihen, miten Äitimaa ja Isätaivas yhtyvät toisiinsa. Mänty saa Äitimaan vahvat energiat juuriensa kautta ja Isätaivaan kirkkaat energiat auringosta oksiensa kautta hyväkseen. Kun hengitän syvään ja rauhallisesti, voin kuvitella sisäänhengityksen aikana Äitimaan energian täyttävän kehoni ja uloshengityksen aikana Isätaivaan valon valaisevan itseni kokonaan – siten voin olla yhtä aikaa pää pilvissä, mutta samalla jalat tukevasti maan kamaralla.

Pihlajaa pidettiin ainakin ennen vanhaan pyhänä puuna ja uskottiin sen tuovan onnea ja estävän mahdollisten vesisuonten haitallisia vaikutuksia. Pihlajastakin pystytään tekemään varpu, jolla voidaan katsoa sovelias kaivon paikka pihapiiriin. Ukillani oli tällaista vanhan kansan perimätietoa hallussaan ja varpu taipui hänen käsissään, kun hän testasi, missä vesisuonet kulkevat ja risteytyvät. Muistan myös sen, miten ympäri pihapiiriämme oli istutettu puupari – aina koivu ja pihlaja vierekkäin – määrätyn etäisyyden päähän toisistaan. Tätä asiaa olen useasti miettinyt, mitähän koivu ja pihlaja yhdessä symboloivatkaan ukille itselleen. Se oli harkitusti suunniteltu ja toteutettu pihapiiri, uskon niin. Anoppini taas teki pihlajanmarjoista makoisaa hyytelöä riistaruokien painikkeeksi. Linnuista tilhet ovat tuttuja vieraita pihapihlajissa, kun ensimmäiset pakkaset ovat saaneet marjat imelimmiksi. Monesti nautin näkemästäni, kun katselen tilhiparven touhuja pihlajissa. Pihlajan halaaminen tuo mieleeni hartauden ja hiljainen hetki sitä halatessa on paikallaan.

Katajapuu tai -pensas on hyvin sitkeä ja monipuolinen. Äitini teki katajaluudan ennen suursiivousta ja ripsui sillä kaikki hirret aina katosta lattiaan. Katajalla uskottiin olevan myös desinfioiva vaikutus, ja niin kotimme puhdistui pölyn lisäksi myös kaikista pöpöistä, jotka olivat kertyneet hirren rakoihin. Mökillämme käytän katajan oksia niin sisä- kuin ulkotiloissakin karkottamaan ampiaisia hirsirakenteista. Katajanmarjoja voi käyttää esimerkiksi riistaruokien mausteena pippurin tilalta. Kataja taipuu, mutta ei taitu. Sen perusteella minulle katajan halaaminen symboloi kärsivällisyyden kasvattamista ja siten haasteiden voittamista.

Mikä on sinun rakas puusi ja mitä se sinulle symboloi? Kerää oma symbolikieli ja opettele halaamaan puita, koska silloin tutustut puiden energioihin paremmin, saat raitista ilmaa ja akkusi pysyvät hyvässä latingissa.

Sydämellä ja lämmöllä,
Jatta

Comments